Hyvänlaatuinen asentohuimaus

Hyvänlaatuinen asentohuimaus (benign paroxysmal positional vertigo – bppv) on huimausta aiheuttava tila, jonka aiheuttajana on sisäkorvan kaarikäytävien toimintahäiriö. BPPV luokitellaankin siis sisäkorvan toimintahäiriöksi, johon liittyy positional vertigo, eli asentoon liittyvä huimaus kuten suomenkielisestä termistäkin voi päätellä.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus – miten oireilee?

Hyvänlaatuisessa asentohuimauksessa huimaus on yleensä ns. kiertohuimausta, eli ihminen tuntee itsensä tai maailman ympärillään pyörivän. Useimmiten tunne on kiertävä, mutta se voi olla myös kaartavaa tai esim. keinuttavaa. BPPV:stä kärsivä tietää usein tiettyjen liikesuuntien aiheuttavan huimauksen tunnetta. Tällaisia liikkeitä voivat olla mm. sängyssä kääntyminen tai pään kääntäminen tiettyyn suuntaan esim. kenkiä sitoessa.

BPPV:stä kärsivä ihminen raportoi usein lyhyistä, episodimaisista vertigokohtauksista. Vertigolla tarkoitetaan tunnetta itsensä tai ympäristön liikkeestä ilman, että liikettä oikeasti tapahtuu. Monen kohdalla tämä saattaa johtaa tiettyjen arjen liikkeiden muuttamista tai välttämistä kohtausten pelossa. Aina kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen vertigomainen tunne, vaan joillain kyseessä saattaa olla tunne yleisestä huimauksesta tai pahoinvoinnista. Noin puolet ihmisistä myös raportoi tuntevansa tasapainottomuutta varsinaisten BPPV kohtausten välissä.

Oleellisena oireena BPPV:ssä on myös nystagmus eli silmävärve. Nystagmukseksi kutsutaan silmän tahatonta edestakaista liikettä. Liike on usein sivuttaissuuntainen, mutta se saattaa olla myös pyörivä tai tehdä ylös-alas suuntaista liikettä. Nystagmusta pidetään yleensä merkkinä tasapainojärjestelmän häiriöstä, tosin joskus sitä saattaa esiintyä myös normaaleissa tilanteissa, kuten esim. kovan pyörimisen seurauksena. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että nystagmusta esiintyy muissakin sairauksissa kuin BPPV:ssä.

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen synty

Yleisesti hyväksytyn teorian mukaan BPPV syntyy, kun kalsiumkarbonaattikiteistä ja valkuaisaineista muodostuvat otoliitit päätyvät sisäkorvan kaarikäytäviin tai niiden pääte-elimiin. Sisäkorvassa sijaitseva tasapainojärjestelmä antaa tietoa pään liikkeistä ja asennosta. Sisänesteen eli endolymfan täyttämissä kaarikäytävissä otoliittikiteet sotkevat tietyllä tavalla korvan normaalia toimintaa aiheuttaen huimausta. Kaarikäytäviin päätyvän otoliittisakan aiheuttamaa huimausta kutsutaan kanalolitiaasiksi ja pääte-elimeen eli kupulaan päätyvän sakan aiheuttamaa huimausta kupulolitiaasiksi.

BPPV:n aiheuttama prosessi on toki todellisuudessa edellä kuvattua monimutkaisempi ja yksityiskohtaisempi, mutta tässä kirjoituksessa ei pureuduta sen syvemmin mekanismeihin ja hypoteeseihin tasapainojärjestelmän häiriöiden sekä BPPV:n takana, vaan tarkoituksena on antaa yksinkertainen ja ymmärrettävä kuvaus tapahtumista.

Sisäkorvan kaarikäytäviä on kolme kappaletta: posteriorinen, horisontaalinen ja anteriorinen. On arvioitu, että jopa 90 prosenttia BPPV tapauksista liittyy posterioriseen kaarikäytävään, ja loput horisontaaliseen sekä anterioriseen, horisontaalisen ollessa näistä kahdesta huomattavasti yleisempi. Anteriorisen kaarikäytävän on joissain tutkimuksissa arveltu olevan syynä vain 1-2 % tapauksista.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus – onko se yleistä?

BPPV kattaa huomattavan määrän huimaustapauksista, etenkin hieman vanhemman väestön keskuudessa: geriatrisissa potilaissa joita hoidetaan huimauksen vuoksi, jopa 40 % syyn on arvioitu olevan BPPV. Yleisintä se on 50-70-vuotiailla, ja naisilla sitä esiintyy enemmän kuin miehillä. Arviot sen yleisyydestä vaihtelevat. Joissain tutkimuksissa on arvioitu BPPV:n esiintyvyyden olevan 2,4 % väestöstä, kun taas toisissa puhutaan jopa 10 prosentista. Briteissä on arvioitu, että jopa 40 % vertigotapauksista liittyisi BPPV:n. Väestön ikääntyessä myös BPPV:n esiintyvyys tullee lisääntymään tulevaisuudessa.

Vaikka luvut BPPV:n yleisyydestä vaihtelevat, on kyseessä jokatapauksessa yleisin vestibulaarijärjestelmän (tasapainojärjestelmän) toimintahäiriö. BPPV:n vaikutukset ihmisten elämään ja terveydenhuollon kuluihin ovat siis merkittävät. Yhdysvalloissa sen diagnoosiin liittyvät kulut arvioidaan vuositasolla noin 2 miljardiin dollariin.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus – miten todetaan?

BPPV:n voi todeta asiaan perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen. Usein huimauksen takia hakeudutaan lääkärin, fysioterapeutin, naprapaatin tai osteopaatin pakeille. Diagnoosi perustuu asiakkaan tarkkaan haastatteluun, esitietoihin sekä tiettyihin kliinisiin testeihin, joilla haetaan huimauksen tunnetta sekä mahdollista nystagmusta. Koneellinen tutkimus on myös mahdollinen tarvittaessa, vaikkakaan tämä ei ole tarpeellista tyypillisissä BPPV tapauksissa. On myös hyvin tärkeää, että terapeutti pystyy erottelemaan BPPV:n muista mahdollisista huimausta aiheuttavista tiloista.

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoito

BPPV:n hoidossa käytetään itsehoitoa. Asiakas suorittaa kotona terapeutin tai lääkärin hänelle ohjaamia manöövereitä eli asentohoitoja. Kyseessä on turvallinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on liikuttaa otoliittisakkaa pois kaarikäytävästä käyttämällä hyväksi painovoimaa. Manööverin valinta riippuu siitä, missä kaarikäytävässä ongelma on.

Terveydenhuollon ammattilainen siis ensin vastaanotolla selvittää minkä kaarikäytävän toimintahäiriö on kyseessä, ja sen perusteella valitsee tilanteeseen sopivat asentohoidot. Pääsääntöisesti asentohoitojen toimivuus on erittäin hyvä, ja merkittävän suuri osa BPPV:stä kärsivistä saa apua jo ensimmäisellä hoitokerralla.

BPPV:n hoidossa pitäisi aina olla avainasemassa em. asentohoidot. Todellisuus on kuitenkin valitettavasti hyvin toisenlainen, sillä joidenkin arvioiden mukaan vain noin 10-20 prosenttia lääkärin vastaanotolla käyneistä saa asianmukaista asentohoitoa. On myös arvioitu, että oikean diagnoosin saaminen usein viivästyy kuukausilla. Sen lisäksi vaivan syytä selvitettäessä käytetään usein turhia kuvantamisia, sekä jopa yli puolet saa lääkehoitoa, joka BPPV:ssä on turhaa. Olisi siis äärimmäisen tärkeää, että diagnosoinnin ja hoidon suhteen tapahtuisi kehitystä. Näin saataisiin vähennettyä ihmisten kokemaa kärsimystä sekä säästettyä suuria summia rahaa ja resursseja terveydenhuollossa.

Spontaanin paranemisen arvioidaan tapahtuvan 27 – 50 % ihmisistä, mutta se on yleensä hidasta. On arvioitu, että noin 20 % paranee itsestään kuukauden kuluessa, ja noin 50 % kolmessa kuukaudessa. Noin 50 % ihmisistä se myös uusiutuu jossain vaiheessa elämää.

Hoitamattomana BPPV altistaa kaatumisille ja saattaa vaikuttaa negatiivisesti jokapäiväiseen elämään. Niinpä sen hoitaminen terveydenhuollon ammattilaisen toimesta on erittäin järkevää, varsinkin kun ottaa huomioon sen aiheuttamat haitat arjessa. Voidaankin siis sanoa, että hoidettu hyvänlaatuinen asentohuimaus parantaa selkeästi elämänlaatua.

Jos haluat oppia lisää siitä minkälainen vaiva hyvänlaatuinen asentohuimaus on, niin suosittelen lukemaan tämän paperin, jota itsekin olen käyttänyt osittain lähteenä tätä blogikirjoitusta tehdessäni.