Mitä on osteopatia?
Tasaisin väliajoin ihmisten kanssa puhuessa törmään kysymykseen mitä on osteopatia? Osteopaatti on tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvien kiputilojen ja toimintahäiriöiden asiantuntija. Kyseessä on Valviran rekisteröimä, nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö. Valviran mukaan Suomessa oli 23.1.2019 elossa olevia ja enintään 65-vuotiaita osteopaatteja 450 kpl – vertailun vuoksi samana ajankohtana fysioterapeutteja oli 16 942 kpl (Sallinen 2019). Osteopaatteja on siis Suomessa verrattain vähän, kuitenkin selkeästi enemmän kuin esim. kiropraktikkoja tai naprapaatteja.
Osteopatian historiaa
Osteopatia kehitettiin jo 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan, tarkemmin sanottuna Iso-Britanniaan vuonna 1915 (Hopeapuu & Ulvinen, 39). Se syntyi alunperin eräänlaisena lääkkettömänä ja kirurgisia toimenpiteitä sisältämättömänä vastavoimana lääketieteelle, jonka tila Yhdysvalloissa 1800-luvulle tultaessa oli edelleen heikko. Vaikka tieteellinen tutkimus oli mennyt hurjasti eteenpäin, niin lääkäreiden toiminta ei ollut juurikaan muuttunut. Tiede oli mm. löytänyt keinot mitata kehon lämpötilaa ja verenpainetta jo 1700-luvun alussa, siitä huolimatta lääketieteen parissa nämä keinot otettiin käyttöön vasta vuonna 1820.
Lääkärien maine oli huono Pohjois-Amerikassa ja toisin kuin Euroopassa, Yhdysvalloissa lääkärien koulutus oli heikkotasoista. Pääsyvaatimuksena koulutukseen osallistumiseen riitti usein kyky maksaa opinnoista ja koulutus koostui usein kahdesta 4 kuukauden mittaisesta lukukaudesta. Jopa maineikkaan Harvardin yliopiston läpipääsemiseen riitti vaikka 40 % kursseista oli hylättyjä, ja jopa yli puolet oppilaista tässä arvostetussa opinahjossa osasivat juuri ja juuri kirjoittaa. Tunnistamalla lääketieteen tilan 1800-luvulla on helppo ymmärtää, miksi vaihtoehtoiset katsantokannat saivat jalansijaa ja kannatusta perinteisen lääketieteen rinnalla (Pettman 2007, 166-167.)
Siitä huolimatta, että osteopatia oli alunperin vaihtoehtoinen hoitomuoto lääketieteelle, alkoi se jo hyvin nopeasti perustamisen jälkeen, 1900-luvun alussa lähentymään lääketiedettä Yhdysvalloissa. 1900-luvun lopulla osteopaattisilla lääkäreillä olikin jo yhtenäiset ammatinharjoittamiseen liittyvät oikeudet perinteisten lääkäreiden kanssa. Nykypäivänä Yhdysvalloissa molempien ammattikuntien koulutus on hyvin samantyyppinen ja molemmat työskentelevät sekä perus- että erikoissairaanhoidossa lääkärin ammatissa. Euroopassa vastaavanlaista lähentymistä koulutuksen suhteen ei ole tapahtunut vaan osteopaatit työskentelevät omana ammattiryhmänään kuntoutuksen parissa (Hopeapuu & Ulvinen, 40.)
Osteopatia Suomessa
Suomessa opetusta tarjoaa kolme koulua ja koulutus kestää neljä vuotta. Metropolia ammattikorkeakoulun lisäksi opetusta on tarjolla kahdessa yksityisessä koulussa (Atlas ja OOKK), jotka molemmat toimivat pääkaupunkiseudulla. Koulujen opetussuunnitelmat ja koulutussisällöt eroavat toisistaan (Saarikoski & Stolt 2016.) Niinpä osteopatian kenttä on tietyllä tapaa jakaantunut ja eri tekijät lähestyvät kiputilojen hoitoa hyvin erilaisilla tavoilla.
Itse olen valmistunut Ortopedisen osteopatian koulutuskeskuksesta (OOKK) ja tunnen siis ainoastaan ko. koulun toimintatavat. Opiskelu OOKK:ssa kestää 4 vuotta ja on sisällöltään 240 opintopistettä. Opiskelun aloittamiseen vaaditaan aikaisempi terveydenhoitoalan tutkinto – itse olen koulutukseltani myös koulutettu hieroja. Opiskelijoiden joukosta löytyy mm. sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, jalkaterapeutteja sekä jopa lääkäreitä. Koulutus pohjautuu vahvasti tutkittuun tietoon ja sen aikana opiskellaan laajasti tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitoa sekä kuntoutusta. Opetussuunnitelma noudattaa nykykäsitystä parhaista käytänteistä kivunhoidossa ja kuntoutusprosesseissa.
Suurin osa opinnoista suoritetaan OOKK:n omissa tiloissa Helsingissä, jossa opiskellaan mm. anatomiaa, neuroanatomiaa, kliinistä tutkimista, manuaalista terapiaa, terapeuttista harjoittelua sekä tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutusta. Osa opinnoista suoritetaan Laurea ammattikorkeakoulussa, jossa opiskellaan hoitotyötä tukevia aineita kuten farmakologiaa, mikrobiologiaa, sisätauteja ja ravitsemusoppia. Lisäksi amk-opinnot Laureassa sisältävät yleisiä terveydenhuollossa tarvittavia taitoja kuten lainsäädäntöä ja moniammatillista toimintaa sekä etiikkaa (Haikonen & Ulvinen 2023.)
Vaikka osteopatia on alunperin ollut selkeästi manuaalisen terapian ala, käyttää suuri osa OOKK:sta valmistuneista osteopaateista työssään paljon myös harjoitusterapiaa. Tutkimusnäyttö puoltaakin vahvasti myös aktiivisen terapian käyttöä/roolia erilaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoidossa (Andersen et al. 2011, Berglund et al. 2015, Jackson et al. 2011, Neal et al. 2016., Struyf et al. 2012 & Tataryn et al. 2021).
Hoitofilosofiani
Olen koulutukseltani myös voimavalmentaja ja tämä näkyy jossain määrin myös osteopaatin työssäni – omaan hyvän ymmärryksen ihmisen liikkeestä ja pyrin osallistamaan asiakasta hoitoprosessiin aktiivisen tekemisen kautta. Keskityn osteopaatin työssäni ainoastaan tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien hoitoon ja kuntoutukseen. En hoida vauvoja enkä tee kraniaali- tai viskeraaliosteopatiaa, kuten osa osteopaateista tekee. Pyrin käyttämään työssäni tutkittuun tietoon perustuvia, toimivia hoitomenetelmiä.
Voit tulla vastaanotolleni jos kärsit esim. selkä-, niska-, polvi-, tai lonkkavaivoista. Tarkan haastattelun ja tutkimisen perusteella pyrin löytämään vaivasi juurisyyn, jonka jälkeen lähdetään hoitamaan itse ongelmaa. Toisin kuin osa osteopaateista, en tee työtäni ainoastaan käsillä. Yhdistän kuntoutusprosesseissa manuaalista terapiaa, asiakkaan neuvontaa sekä harjoitusterapiaa – asiakas on siis aktiivinen toimija prosessissa. Monien kiputilojen ja esim. rasitusvammojen hoidossa kestäviä tuloksia saavutetaankin parhaiten lisäämällä hoitosuunnitelmaan myös nousujohteista fyysistä harjoittelua. Tervetuloa vastaanotolleni!
Jos asustelet Turun seudulla ja etsit sieltäpäin ammattitaitoista osteopaattia niin voin lämpimästi suositella Riku Rantasta.
Lähteet
Andersen, L. et al. Effectiveness of small daily amounts of progressive resistance training for frequent neck/shoulder pain; randomides controlled trial. Pain.
Berglund L. et al. 2015. Which patients with low back pain benefit from deadlift training? Journal of strength and conditioning research.
Haikonen, J. & Ulvinen, A. 2023. OOKK:n infomateriaalit 2023.
Hopeapuu & Ulvinen. 2022. Mitä osteopatia on? Osa 1: osteopatia Suomessa. Kuntoutus 45 (2), 39-40.
Jackson, J. et al. 2011. The influence of periodized resistance training on recreationally active males with chronic non specific low back pain. Journal of strength and conditioning research.
Neal, B. S. et al. 2016. Runners with patellofemoral pain have altered biomechanics which targeted interventions can modify: A systematic review and meta-analysis. Gait & Posture 45, 69–82.
Pettman, E. 2007. A history of manipulative therapy. Journal of Manual & Manipulative Therapy 15 (3), 166-167.
Struyf, J. et al. 2012. Scapular – focused treatment in patients with shoulder impingement syndrome: a randomized clinical trial. Clinical Rheumatology 32 (1), 73-85.
Tataryn, N. et al. 2021. Posterior-chain resistance training compared to general exercise and walking programs for the treatment of chronic low back pain in the general population: a systematic review and meta-analysis. Sports Medicine.
