Deep gluteal syndrome

Kipua pakaran seudulla pidemmän istumisen aikana. Kipu saattaa pysytellä pakaran alueella, tai säteillä alaspäin jalkaa pitkin. Se saattaa hellittää, kun istumisen päätteeksi lähtee liikkeelle. Jos edellämainitut oireet tuntuvat tutuilta, niin voi olla, että kyseessä on vaiva jonka englanninkielinen nimi on deep gluteal syndrome (DGS).

DGS:ksi kutsutaan tilaa, jossa iskiashermoon kohdistuu pinnetila tai ärsytystä pakarassa sijaitsevalla suhteellisen pienellä alueella nimeltään deep gluteal space. Erään tutkimuksen mukaan DGS on takana noin 6-8 prosentissa ns. iskiaskivuista. Tyypillisintä se on yli 40-vuotiaissa naisissa. DGS termin alle mahtuu erilaisia mahdollisia vaivan aiheuttajia, näistä yleisimpänä piriformis niminen lihas (päärynänmuotoinen lihas). Piriformis on lonkan alueella sijaitseva lihas, jonka pääasiallisiin toimiin kuuluu mm. lonkkanivelen tukeminen liikkeessä. Erinäisistä syistä, kuten esim. trauma tai anatominen poikkeavuus, voi tämä pieni lihas aiheuttaa meille ongelmia kivun muodossa ärsyttämällä iskiashermoa.

Eri rakenteet deep gluteal spacessa voivat aiheuttaa tämän ärsytystilan, ja niinpä myös oireiden laatu vaihtelee – esim. piriformiksen aiheuttamassa tilassa jopa 20-30 minuutin istuminen saattaa laukaista kivut. Ärsytystilan aiheuttajasta riippumatta yhteistä on, että kipu ilmenee pakaran seudulla. Tämän lisäksi kipua saattaa tuntua mm. alaselässä, takareidessä tai lonkassa. Alaraajassa voi joskus olla myös tunnottomuutta tai mahdollista heikkouden tunnetta, kohdistuuhan DGS:ssä paine hermoon. Yleensä kivut ja muut mahdolliset oireet tuntuvat ainoastaan toisella puolella kroppaa.

DGS:n hoito riippuu hieman ongelman aiheuttajasta. Yleensä kuitenkin liikkeelle lähdetään konservatiivisella hoidolla. Asiakkaan itse suorittamat venytykset sekä erilaiset terapeuttiset harjoitteet usein yhdistetään hoitoon alkuvaiheessa. Myös asiakkaan neuvonta DGS:n liittyvissä asioissa on tärkeässä roolissa. Edellä mainittujen asioiden lisäksi isossa osassa kuntoutumisessa on tiettyjen lantion alueen lihasten vahvistus, jotta vaiva saataisiin pysymään hallinnassa. Kivun lievityksessä manuaaliterapiasta, eli terapeutin käsillä suorittamasta hoidosta, voi olla apua. Joskus harvemmin saatetaan turvautua myös injektiohoitoihin sekä viimeisenä vaihtoehtona kirurgisiin toimenpiteisiin, jos vaivaa ei jostain syystä saada kuriin. Ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksia kuitenkin konservatiivinen hoito toimii.

Lähteet

Fishman LM, Dombi GW, Michaelsen C, Ringel S, Rozbruch J, Rosner B, Weber C. 2002. Piriformis syndrome – diagnosis, treatment and outcome – a 10-year study. Archives of Physical Therapy and Rehabilitation.

Martin HD, Reddy M, Gomez-Hoyos J. 2015. Deep gluteal syndrome. 2015. Journal of Hip Preservation Surgery.

Black SB. 2018. From piriformis syndrome to deep gluteal syndrome.