Lonkan ulkoreunan kipu

Moni meistä on kokenut lonkkakipua jossain vaiheessa elämäänsä. Kipu saattaa tuntua mm. nivusessa, reiden etuosassa tai säteillä vaikkapa pakaraan. Mitä jos kipu paikantuukin lonkan ulkoreunalle? Vihlovaa kipua lonkan ulkoreunalla, joka provosoituu esim. noustessa seisomaan ko. jalalla, kävellessä, portaita kulkiessa tai kyljellään maatessa. Kyseessä saattaa olla vaiva, joka tunnetaan nykyään nimellä gluteaalitendinopatia tai greater trochanteric pain syndrome. Aiemmin kyseisestä vaivasta käytettiin nimitystä trokanterbursiitti (lonkan limapussin tulehdus), sillä kyseessä ajateltiin olevan erillinen limapussiin liittyvä ongelma. Vaikka myös limapussi voi ärsyyntyä, niin nykytiedon valossa kyseessä on usein kuitenkin ennemminkin keskimmäisen ja/tai mahdollisesti pienen pakaralihaksen jänteeseen liittyvä ongelma.

Pieni ja keskimmäinen pakaralihas kiinnittyvät jänteen avulla reisiluun yläosaan, isoon sarvennoiseen. Ison sarvennoisen voi löytää itseltään laittamalla käden lantion ulkoreunalle. Sieltä kun painelee sormilla niin hyvin todennäköisesti löytää luisen ulkoneman – tämä on iso sarvennoinen. Gluteaalitendinopatian tapauksessa tämä alue on kosketusarka. On hyvä kuitenkin muistaa, että pelkkä ison sarvennoisen kosketusarkuus ei vielä riitä toteamaan gluteaalitendinopatiaa.

Tendinopatiasta yleisesti

Tendinopatialla tarkoitetaan jänneperäistä kipua, joka usein yhdistetään toimintakyvyn laskuun erinäisten fyysisten aktiviteettien yhteydessä. Tendinopatiat ovat yleisiä tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriöitä, ja niitä tavataan mm. takareisilihasten, olkapään, kyynärpään ja akillesjänteen alueella. Yhteistä näiden synnylle on, että niihin liittyy usein jonkinlainen muutos jänteen kuormituksessa. Useimmiten kyseessä näyttäisi olevan lisääntynyt jänteen kuormitus joka johtaa ylirasitukseen, tosin joskus taustalla voi olla myös liian vähäistä kuormitusta. Asiaa hieman yksinkertaistaen voi tendinopatioita ajatella niin, että jänteen kapasiteetti kestää vaadittavia kuormia on alentunut.

Riskitekijät

Riskitekijät voidaan jaotella sisäisiin ja ulkoisiin riskitekijöihin. Tendinopatioiden osalta sisäisiä riskitekijöitä ovat mm. vanhempi ikä, vaihdevuodet, genetiikka, ylipaino, diabetes sekä veren tavallista suurempi rasva-ainepitoisuus. Ulkoiset riskitekijät taas vaihtelevat jänteen ja kehon eri osa-alueiden mukaan. Yhteistä näyttäisi kuitenkin olevan kuorman yhteys tendinopatian kehittymiseen. Hoidon kannalta tärkeätä onkin määrittää, onko jänteen kuormituksessa kivuliaalla alueella tapahtunut selkeä muutos, jonka voitaisiin ajatella olevan ilmaantuneiden oireiden taustalla.

Kuntoutus

Tendinopatioiden kuntoutuksessa käytetään valitettavan paljon erilaisia hoitomuotoja, joiden tueksi ei löydy tieteellistä näyttöä. Tämän hetkisen tiedon valossa konservatiivinen kuntoutus, jossa harjoitusterapia on kulmakivenä, on ensisijainen hoitolinjaus tendinopatioiden hoidossa. Kortisonipistoksilla on saatu myös hyviä tuloksia kivunlievityksessä etenkin lyhyellä aikavälillä. Tendinopatioita ja kortisonia koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kortisoni-injektiot näyttäisivät olevan huonompi vaihtoehto kuin muut hoitomuodot: tenniskyynärpään osalta kortisonipistosten on havaittu viivästyttävän parantumista sekä altistavan uusille kipuepisodeille (1). Eli vaikka kortisoni-injektioista usein kuulee puhuttavan eräänlaisina ihmelääkkeinä, kannattaa niiden käyttöä jänneongelmissa kuitenkin miettiä.

Gluteaalitendinopatia

Gluteaalitendinopatia on yleisin lonkan ulkoreunan kivun aiheuttaja. On arvioitu, että jopa 10-25 % kehittyneissä maissa asuvista ihmisistä kärsii tästä elämänsä aikana (2). Gluteaalitendinopatiassa kivun tuntemukset liittyvät yleensä jollain tavalla painon varaamiseen kivuliaan raajan puolelle kuten seisomaan nousuun, kävelyyn, juoksuun, autoon istumiseen/sieltä nousemiseen tai portaissa kulkemiseen. Toisaalta kyljellään makaaminen, jalkojen ristiminen, pitkään seisominen tai istuminen saattavat myös aiheuttaa kipua.

Kuten edellä tuli mainittua, tendinopatioiden kehittymisessä kuormalla, ja ennenkaikkea sen lisääntymisellä, on merkittävä rooli. Lisäksi gluteaalitendinopatian osalta ison sarvennoisen kohdilla pakaralihasten jänteisiin kohdistuu anatomisten tekijöiden takia painetta, joka osaltaan saattaa olla aiheuttamassa kipua.

Gluteaalitendinopatia näyttäisi olevan yleisempää keski-ikäisten ja sen jo ylittäneiden keskuudessa. Se vaikuttaisi myös olevan selkeästi yleisempää naisilla kuin miehillä: joidenkin arvioiden mukaan yli 50-vuotiaista naisista joka neljäs kärsii ko. vaivasta (2). Syyt tämän takana ovat vielä epäselviä, mutta osittain tämä saattaa liittyä anatomisiin tekijöihin, kuten naisten suhteessa leveämpään lantioon ja sitä kautta biomekaanisiin syihin (3). Yhdeksi syyksi on ehdotettu myös eroja aktiivisuudessa miesten ja naisten välillä. Näiden lisäksi myös hormonaalisilla tekijöillä saattaa olla roolinsa (4). Aiheesta kaivataan kuitenkin vielä ehdottomasti lisää tutkimusta.

Ylipaino saattaa myös olla riskitekijä gluteaalitendinopatian kehittymiselle, vaikkakin näyttö tämän suhteen on hieman ristiriitaista. Eräässä vuoden 2018 tutkimuksessa havaittiin korkeamman painoindeksin ja isomman vyötärön ympärysmitan olevan yhteydessä kovempaan kipuun ja toimintakyvyn laskuun gluteaalitendinopatian yhteydessä. Myös psykologiset tekijät kuten kivun katastrofointi ja alentunut minäpystyvyys yhdistyivät kovempiin oireisiin (5). Kivun katastrofoinnilla tarkoitetaan kipuun liittyviä hyvin negatiivisia ajatuksia, jotka voivat johtaa mm. fyysisen aktiivisuuden välttelyyn sekä kivun tuntemuksen voimistumiseen. Minäpystyvyydellä taas viitataan ihmisen uskomuksiin liittyen omiin kykyihinsä selviytyä erilaisista tehtävistä. Tutkimusasetelmasta johtuen, emme voi kuitenkaan varmuudella tietää johtivatko kyseisessä tutkimuksessa psykologiset tekijät voimakkaampiin oireisiin vai voimistuneet oireet psykologisiin muutoksiin. Psykologisten tekijöiden yhteydestä tendinopatiaan löytyy kuitenkin näyttöä myös tutkimuksista, jotka koskevat muita tendinopatioita (6).

Toteaminen ja hoito

Gluteaalitendinopatia voidaan klinikalla todeta suhteellisen helposti osaavan tekijän toimesta, eikä kuvantamiselle juurikaan ole tarvetta. Useimmiten pelkkä terapeutin suorittama kliininen päättely riittää, jotta voidaan aloittaa kuntoutus.

On arvioitu, että yli 90 % tapauksista ns. konservatiivinen kuntoutus riittää, eikä kirurgisille toimenpiteille ole useinkaan tarvetta (3). Konservatiivisella kuntoutuksella viitataan tässä mm. terapeuttiseen harjoitteluun, liikuntaan ja asiakkaan itsehoidon ohjaukseen. Kuntoutuksessa avainasemassa ovat nykytiedon valossa nousujohteinen terapeuttinen harjoittelu sekä asiakkaan ohjaus, jotta hän ymmärtää minkälaiset arjen toimet saattavat ylläpitää kipua. Asiakkaan ohjauksen kautta voidaan mahdollisesti vahvistaa aiemmin mainittua minäpystyvyyttä sekä vähentää liikkumisen pelkoa, joilla taas saattaa olla positiivisia vaikutuksia kivun kokemiseen. Myös manuaalisesta terapiasta, eli terapeutin käsillä tekemästä hoitamisesta, voi olla apua kivunlievitykseen.

Lonkan ulkoreunan kivusta kärsivän ihmisen ei siis kannata tottua elämään kivun kanssa, vaan ottaa rohkeasti yhteyttä terveydenhuollon ammattihenkilöön, sillä apua on saatavilla.

1. Coombes B, Bisset L & Vicenzino B. 2010. Efficacy and safety of corticosteroid injections and other injections for management of tendinopathy: a systematic review of randomized controlled trials. The Lancet.

2. Mellor R, Bennell K, Grimaldi A, Nicolson P, Kasza J, Hodges P & Vicenzino B. 2018. Education plus exercise versus corticosteroid injection use versus a wait and see approach on global outcome and pain from gluteal tendinopathy: prospective, single blinded, randomized clinical trial. British Medical Journal.

3. Reid D. 2016. The management of greater trochanter pain syndrome: a systematic literature review. Journal of Orthopaedics.

4. Segal N, Felson D, Torner J, Zhu Y, Curtis J, Niu J, Nevitt M. 2007. Greater trochanteric pain syndrome: epidemiology and associated factors. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation.

5. Plinsinga M, Coombes B, Mellor R, Nicolson P, Grimaldi A, Hodges P, Bennell K & Vicenzino B. 2018. Psychological factors not strength deficits are associated with severity of gluteal tendinopathy: A cross-sectional study. European Journal of Pain.

6. Mallows A, Debenham J, Walker T & Littlewood C. 2016. Association of psychological variables and outcome in tendinopathy: a systematic review. British Journal of Sports Medicine.

7. Allison K, Salomoni S, Bennell K, Wrigley T, Hug F, Vicenzino B, Grimaldi A & Hodges P. 2017. Hip abductor muscle activity during walking in individuals with gluteal tendinopathy. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports.

8. Cardoso T, Pizzari T, Kinsella R, Hope D & Cook J. 2019. Current trends in tendinopathy management. Best Practice & Research Clinical Rheumatology.

9. Fearon A, Scarvell J, Neeman T, Cook J, Cormick W & Smith P. 2013. Greater trochanteric pain syndrome: defining the clinical syndrome. British Journal of Sports Medicine.

10. Mitham K, Mallows A, Debenham J, Seneviratne G & Malliaras P. 2020. Conservative management of acute lower limb tendinopathies: a systematic review. Musculoskeletal care.